2000 vuotta historiaa, 400 vuotta itsenäisyyttä

Kappale kauneinta Kyrönmaata?

Kyllä!

Näin kiittelevät ne jotka ovat huomanneet poiketa Siniseltä Tieltä Tervajoen kohdalla ja lähteneet ajelemaan kohti Vähänkyrön keskustaa edelleen Vaasaan.

Ikivanhat mutta hyväkuntoiset tiet myötäilevät Kyrönjokivartta nykyään valtakunnallisina maisemateinä. Ennen 90-luvun lamaa oli työttömyys Vähässäkyrössä täysin tuntematon asia, joten tiet saivat olla rauhassa työttömyystyömailta, eikä oikaisulinjauksia tarvinnut toteuttaa. Ikivanha ihmisen luoma viljelysmaisema, kansallismaisemien joukkoon luokiteltu, säästyi tientekokoneiden väkivallalta. Muuten on maisema saanut pahojakin iskuja.

Uudistusmielinen ihminen on valitettavasti joskus liiankin innokas uudistushalussaan, tuhoaa arvoja, kuten vanhoja kauniita rakennuksia, joiden merkityksen tajuaa vasta liian myöhään. Vaan on toki vanhaakin tallella: esimerkkinä kirkko ja Savilahti-talo ympäröivine rakennuksineen, ainutlaatuinen 1700-1800 -miljöö Kyrönjoen ja ensimmäisen Kyrönjoen yli rakennetun sillan tuntumassa. Ensimmäinen 150 metrin levyisen joen ylittävä silta valmistui jo 1624 välittämään postia ja liikennettä etelästä pohjoiseen. Myös liikenne sisämaasta Vaasaan kulki Vähänkyrön kautta. Se oli silloin tärkeä liikenteen solmukohta.

Tosiasiassa Vähänkyrön historia juontaa paljon kauemmaksi menneisyyteen. Voidaan sanoa, että Vähässäkyrössä on eletty euroaikaakin jo liki 2000 vuotta. Ensimmäiset asumisen jäljet, vauraasta rautakauden asutuksesta kertovat hautalöydöt ovat ajanlaskumme ensimmäiseltä vuosisadalta. Silloin oli meren pakeneva rantaviiva Tervajoella lähellä nykyistä Isonkyrön rajaa.

Sitä mukaa kuin maa kohotessaan antoi tilaa, alkoi ihminen sitä asuttaa.

Suomen rikkaimpiin kuuluvat rautakauden hautalöydöt kertovat asukkaista, joilla oli kauppayhteyksiä aina Välimeren rannoille asti. Korujen, aseiden ja muiden tarvekalujen ohella ovat vuonna 100 Rooman Capuassa valmistettu ja 300-luvulla Pääkköönmäen moreeniin haudattu pronssinen viinikauha, sekä 700-800 luvuilla lyötyjen arabialaisten rahojen kätkö löydöistä merkittävimpiä.

Maa kohosi, meri loittoni, mutta joki ja yhteys merelle säilyi ja sen kautta ulos muuhun maailmaan. Vielä 1400 - 1500-luvulla oli mm talonpoikien omistuksessa laivoja, jotka kävivät kauppamatkoillaan aina Tukholmassa asti ja kartuttivat omistajiensa ja koko seudun vaurautta. Nykyinen Vähäkyrö, silloinen Alastaro, oli siihen aikaan vielä osa Kyrönjokisuun suurpitäjää ja samalla sen hallinnollinen keskus. Kirkollisen vallan keskus oli joen yläjuoksulle päin runsaan puolentoista peninkulman päässä nykyisessä Isossakyrössä .

Vuonna 1607 tuli Vähästäkyröstä itsenäinen pitäjä.

Vähänkyrön historia on myös sodan ja hävityksen historiaa. Ja Vähänkyrön tiet ovat osa Sodan ja Rauhan tien matkailureittiä. Sankaripatsas kirkon vieressä, Nuijasodan alkamisen sekä Napuen taistelun ja sitä seuranneen Ison Vihan muistomerkit kertovat tapahtumista jotka ovat koko maamme synkintä historiaa.

• Sodan ja Rauhan tie (linkki avautuu omaan ikkunaan)

HEIKKI PUKKI, ERIK TULINDBERG

Vähäkyrö oli vuosisatoja maaliikenteen solmukohta ja merta pitkin oli totuttu liikkumaan kauempanakin. Kuultiin mitä maailmalla tapahtuu, paljon otettiin opiksikin. Kansanihmisten kirjoitustaidosta on todiste jo 1600-luvulta. Heikki Yrjänänpoika Pukin muistiinpanot ovat vanhin tunnettu näyte talonpojan kirjoitustaidosta Suomessa.

Vuonna 1852 perustivat tavalliset kansanmiehet lainakirjaston, joka on toiminut yhtäjaksoisesti siitä saakka. Vanhat kirjat kuuluvat kirjaston nähtävyyksiin, ja niiden joukossa harvinaiset käsin kirjoitetut kirjat. ?Merikaarron mystikkojen? 1700- 1800- luvulla jäljentämiin kirjoihin kuului uskonnollisen kirjallisuuden ohella mm oppi- ja matkakirjoja. Tiedonhalua oli.

Ei tarvitse ihmetellä, että myös maakunnan ja koko läntisen Suomen ensimmäinen kansakoulu, Savilahden kansakoulu, perustettiin Vähäänkyröön 1858. Nyt on vanha koulutalo, Savilahti-talo, Vähäkyrö - Seuran omistuksessa ja kunnostettu tyylikkääksi kotiseutu - ja kulttuuritaloksi, jossa toimii myös koulumuseo. Talon ravintola tarjoaa tilauksesta ruokaa ja kahvia myös turistiryhmille.

Suomen ensimmäinen taidemusiikin säveltäjä Erik Tulindberg syntyi Vähässäkyrössä 1761.

• Linkki Savilahti-talon sivulle
• Tietoa säveltäjä Erik Tulinbergista löytyy lisäksi Kulttuuria ja kirjastoja -sivulta 

PLÄKKYRIT, LAHTARIT

"Vähäskyröös on niin vähä mettää jotta kakarakkin pitää mättähillä piiskata" viisastelivat naapuripitäjäläiset ennen. Totta toinen puoli . Metsää on vähän ja sekin kivikkoista, kaikki mitä on voitu, on raivattu pelloksi. Kun ei peltoakaan riittänyt lisääntyvän väestön tarpeisiin, oli etsittävä uusia elinkeinoja. Ruvettiin tekemään peltitöitä, kutomaan myyntikankaita, ostamaan teuraseläimiä ja tekemään makkaraa.

Vielä 1900- luvun alkupuolella sai viidennes vähäkyröläisistä elantonsa peltitöistä, käsityöläispläkkyreinä sekä alan tehtaissa. Neljä ?oikeaa? pläkkyriä pitää vieläkin yllä pläkkyripitäjän mainetta. Vanhat mallit ovat meneviä matkamuistoja, monenlaista käyttötavaraakin kysytään ja huippuna tulevat uudet design- tuotteet kuten kymmenien tuhansien menekkiin yltänyt kynttilälyhty eli ?hameenaluslämmitin?. Oikeaa kyrönmakkaraakin valmistetaan taas pienessä perheyrityksessä ja toisessa kerätään kunniaa uudemmilla lihatuotteilla.

Tervajoen maisemaa yli kunnanrajan hallitseva autokauppakin sai alkunsa Vähästäkyröstä.

NÄHTÄVÄÄ, KOETTAVAA

Mitä Vähäkyrö voi tarjota vieraalle, vaikkapa vain päivän viipyvälle turistille? Ainakin komeaa joki- ja kylämaisemaa! Ja uusia viihtyisiä asuntoalueita. Esimerkiksi opastetulla kiertoajelulla joen molemmin puolin kulkevia maanteitä näkee melkein koko kunnan eli kuusitoista kunnan kahdeksastatoista kylästä. Välillä voi pysähtyä ihmettelemään Aittoomäen komeita muinaishautoja ja vanhaa mestauspaikkaa vanhan postitien varressa, seuraamaan oikean pläkkyrin työskentelyä verstaassaan,ja keraamikkoa dreijansa ääressä, voi myös tehdä ostoksia tehtaanmyymälöissä, pistäytyä pläkkyri-, koulu- ja/ tai kotiseutumuseossa, kenties taidenäyttelyssäkin, nauttia kiireettömistä ruoka- ja kahvitauoista?

Tervetuloa tutustumaan!

Teksti ja valokuvat: Eila Erkkilä

Vähänkyrön oppaat